Mahdollisesta seikkailuvapaapäivästä tulikin pötköttelypäivä. Onnistuin eilen vilustuttamaan itseni suihkun jälkeen ja nyt sattuu sitten kurkussa, nenä vuotaa ja silmiä särkee. Jippii. Ei paljoa kannata lähteä Katmanduun tai muualle saasteen sekaan sompailemaan, varsinkin kun olin niin väsynyt, että nukuin tuossa jo kahden tunnin päiväunet. Ihan hullua kyllä, että päivällä on 30 astetta ja auringossa ihoa oikein särkee, mutta heti illalla saa vetää villasukaa jalkaan, koska ikkunoissa ei ole laseja eivätkä peltiovetkaan ihan tiiviit ole.

Ihan kuin tämä viikko ei olisi ollut jo muutenkin verkkainen. Mitään kummempaa ei tosiaan ole tapahtunut, vaan kaikki on jäänyt suunnitelman tasolle. ”We’ll talk after I come back.” ”We should know next week.” ”I’ll call you when I come over.” Ja niin edelleen. Todella toivon, että tässä jotakin alkaisi tapahtua. Tyttöjen kanssa olen hengaillut iltapäivät, mikä tietty on ollut ihan hauskaa. Ollaan katsottu mun läppäriltä nepalilaisia musiikkivideoita, leikitty nepalilaista kansallisleikkiä Gabardia, ajettu pyörällä ympäri pihaa, pelattu kivienheittelyleikkiä ja Boom Shakaa sekä tietty juteltu Paulista. Tytöt on tosiaan ihan täpinöissä siitä, että mulla on boyfrieeeeend.. Ja että se vielä aikoo tulla käymään Nepaliin! ”Sister, he come here??”

Saapa muuten nähdä, millaiseksi elämä täällä muotoutuu, kun load-shedding alkaa oikein kunnolla. Load-shedding tarkoittaa suunniteltuja sähkökatkoja, joita tällä hetkellä on ollut päivässä noin neljän, viiden tunnin verran. Kantipur-lehden mukaan ne lisääntyvät sunnuntaista alkaen ainakin seitsemään tuntiin. Meillä, kuten useimmilla talouksilla täällä, on varageneraattori, josta saadaan virtaa varalamppuihin, mutta saa nähdä, kuinka paljon niistäkään riittää virtaa. Lisääntyvä load-shedding johtuu muuten siitä hienosta seikasta, että Nepal ostaa sähköä Intiasta, mutta tätä kaapelia korjataan. Hallitus oli kyllä suunnitellut viime talven 16 tunnin sähkökatkosten jälkeen rakennuttavansa lisäkaapelin, mutta tämän eteen ei ole tehty sitten yhtään mitään.

Pari iltaa sitten juttelin munkin ja mummon kanssa pihalla. Mummo oli pessyt sarejaan päivällä pihalla ja oli siitä sitten väsynyt. Juteltiin pesukoneista ja jotenkin sivuttiin tulevaa talvea. Ilmoitin pärjääväni kyllä, koska meillähän voi olla vaikka miinus kaksikymmentä astetta! Tästä päästiin sitten lämmitys- ja sähköasioihin: onko lämmitys ilmaista vai miten kaikilla voi olla varaa siihen? Paljonko se maksaa? Mistä meidän sähkömme tuotetaan? Kyllä sitä vaan huomaa, että tietyt asiat ottaa itsestäänselvyyksinä.