Huoh. Tänäänkin on sitten bandha eli lakkopäivä. Taas yksi esimerkki Nepalin kummallisuuksista. Bandhan aikaan eli yleensä noin aamukuudesta viiteen ihmiset eivät saisi mennä töihin eikä liikenne kulje. Eri poliittiset ryhmät käyttävät bandhaa tehokeinona saadakseen äänensä kuuluviin eli nyt vaalien lähestyessä bandhoja on tiedossa yhä enemmän ja enemmän. Hulluinta tässä on se, että bandhat ovat täysin laittomia ja suurin osa ihmisistä vastustaa niitä, mutta koska suurin osa bandhoista on maolaisten järjestämiä, niistä ei olla pääsemässä eroon ihan lähiaikoina. Maolaisilla kun on sen verran vaikutusvaltaa, että saavat poliiseja avukseen bandhaa tehostamaan, mikä on vähän nurinkurista, koska poliisienhan pitäisi olla lainvartijoita. Eipä se ihan niin tarkkaa taida olla..

Toivon vaan, että näitä bandhoja ei olisi nyt ihan joka päivä, ja että tervehdyttyäni pääsisin Katmanduun seuraamaan Indra Jatra –juhlaa. Samoin olisi ihan kiva, jos Paulin visiitin aikaan päästäisiin kulkemaan suunniteltuina päivinä kaupungista toiseen. Toivoa sopii, että suurten juhlapyhien aikaan aktivistitkin keskittyisivät lakkoilun sijaan viettämään juhlaa perheensä kanssa. Hieman myös turhauttaa se, että mikään asia ei tule edistymään bandhan aikana, kun ei kukaan kävelymatkaa kauempana pääse minnekään eikä kukaan työn puolesta tavoitettava henkilö ole paikalla. Pieniähän nämä mun murheet täällä ovat, kun miettii, millä tavalla tää maa seisahtaa aivan täysin ja milloin sattuu. Yritä tässä sitten saada kehitystä rullamaan ja hankkia perheelle elantoa.