Että sellanen normipäivä taas. Aamupalaähkyn jälkeen temppelille Krisha-juhliin kuuntelemaan musiikkia. Pari paikallista pikkutyttöä nappas mut kävelylle ja istuttiin hetki niiden kodin edustalla äitien kanssa. Sieltä hetkeksi tänne keskukselle, jossa paikalliset naiset toivat lapsille, munkille ja mullekin rahaa, karkkia ja paidat. Syötiin siinä sitten superlounas jälkkärihedelmineen ja sain sit lounasähkyn. Lounaalla myös keskusteltiin siitä, voinko mä syödä jugurttia, kun mulla on kurkku kipeä. Nää raukat on niin huolissaan, kun mä sanoin yhden päivän olevani kipeä. Ja olikin mulle epätavallisesti kuumetta, joten jätin yhden illallisen väliin. Big mistake näköjään. No joo.

Lounaan jälkeen taas Krishna-juhliin, joissa olikin huomattavasti enemmän väkeä tällä kertaa. Ei tarvi monta kertaa arvata, kuka joutui tanssimaan monikymmenpäisen väkijoukon edessä nepalilaiseen tyyliin.. Eikä tarvii edes yrittää laskea, kuinka monen ihmisen kännykkävideolla olen nyt. Suitsukepyörrytyksen ja kuumuuden jälkeen käppäiltiin momo-ravintolaan 10 paikallisen miehen kanssa. Yritin sanoa, etten halua mitään, koska söin ison lounaan. ”You have a little.” A little oli sitten 10 dumplingia, että kiitos vaan. Jaksoin kolme, ennen kuin meinas tulla yrjö ja taas keskusteltiin siitä, oliko se ruoka nyt hyvää ja olenko tottunut nepalilaiseen ruokaan ja mitäs muuta. Käväistiin vielä nopsaan temppelillä, jossa kuulin, että nää naiset tanssii ja paastoaa juomatta koko päivän. Ei ehkä ihmekään, että ne halus mun menevän välillä tanssimaan!

Kävelin yksin takaisin keskukselle, mikä oli vaan ihanaa. Pieni vapauden tuulahdus. Keskuksen portti vaan oli lukossa, eli sitten tuli taas kysymyksiä siitä, että missä ihmeessä mä oon ollut ja niin päin pois. Sentään tää vanhin sisko nopeasti kiinnitti huomionsa takaisin miesvieraaseensa. Nyt pitäis taas hetki ottaa iisisti, sit iltarukoukset, epämääräinen hengaus, illallinen ja ehkä enkun tunti. En edes tiedä, että onko sitä, koska eilen ei yllättäen ollut, mutta luulen, että tänään on, koska nää tuppaa olemaan enemmän sellaisia aattoihmisiä ja huomenna on taas normaalipäivä. Vedän tässä myös vesipullonpohjia maitohappobakteereilla höystettynä, sillä temppelillä sain tanssin jälkeen jostain yleisestä pullosta vettä ja maha tuntui reagoivan siihen heti. Toivotaan parasta..